Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kuule köyhää- toimikunta

Köyhien ihmisarvo ja itsekunnioitus on uhattuna. He eivät tunne omaavansa enää täysimääräisiä kansalaisvapauksia. Tähän tarpeeseen on perustettu Tampereella toimiva Kuule köyhää-toimikunta. Toimikunnassa on kaksitoista jäsentä, jotka edustavat eri tavoin köyhyyskysymyksen tuntemusta. He ovat joko köyhiä ihmisiä tai kirkon työntekijöitä. Enemmistö toimikunnan jäsenistä kokee itse köyhyyttä. Työntekijäjäsenet kohtaavat köyhyysongelman työssään päivittäin. Kuule köyhää-toimikunta on asiantuntijaelin. Se laatii kannanottoja ja tekee aloitteita köyhien olosuhteiden ja kohtelun parantamiseksi. Toimikunta jakaa valistusta ja järjestää yleisötilaisuuksia, pyrkien käynnistämään keskustelua köyhyyden poistamisesta. Toimikunta on valmis tukemaan toimia, jotka lieventävät lamaannusta, joka on vallannut suurimman osan köyhistä ihmisistä. Tavoitteena on saada köyhät liikkeelle puolustamaan oikeuksiaan. Valistusta suunnataan myös hyvinvoivaan kansanosaan, jotta köyhyyttä ei enää luultaisi itse
Uusimmat tekstit

Köyhyys masentaa, masennus köyhdyttää

Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta. Yhä useampi leipäjonoissa asioivista on lähes tuloton köyhä, joilla ei asumiskulujen ja laskujen maksun jälkeen jää rahaa elämiseen. Lähes tulottomien joukko kasvaa Suomessa tällä hetkellä vauhdilla, joka hakee vertaistaan OECD maissa. Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tutkinut pitkäaikaistyöttömien sairauksia. Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömien sairauksissa on usein kyse masennuksesta, joka heikentää toimintakykyä. Masennustilojen tunnistaminen on kuitenkin haasteellista, sillä pitkäaikaistyöttömät eivät osaa tai jaksa jonottaa hoidon piiriin.  Jaksamattomuus harvoin kuitenkaan kertoo pitkäaikaistyöttömien viitseliäisyyden puutteesta, vaan uuvuttavasta noidankehästä: köyhyys masentaa ja masennus köyhdyttää. 

Asianajoa ajan kanssa

Kuinka ihminen ajaa asiaansa, jos hän ei koskaan tapaa ketään? Kuinka ihminen ajaa asiaansa, jos hänellä ei ole kirjallisia kykyjä esittää ongelmansa ydintä esimerkiksi toimeentulotukihakemuksessa? Entä jos jotain tärkeää jää hakemuksesta uupumaan? Entä jos hakemuksen käsittelyaika pitenee entisestään, kun ei koskaan tiedä kaikista tarvittavista liitteistä? Nämä murheet ovat todellisia ja vievät monilta yöunet. Olisiko kaikki tämä vältettävissä? Kun henkilökohtaiset voimavarat ovat kuluneet loppuun, ihminen ei pysty ajamaan enää asiaansa. Hän tarvitsee rinnalla kulkijan, joka auttaa häntä auttamaan itseään pahimman yli. Diakoniatyö tarjoaa aikaa ja ihmisen, johon nojautua. 225 000 suomalaista sairastaa jonkin asteista masennusta. Jos ihminen on työtön, taloudelliset huolet painavat ja masennus iskee vielä yhtälön loppuun, hanskat kirpoavat tiskiin, se on selvä. Ihminen jämähtää helposti niille sijoilleen ja onkin Luojan lykky, jos kotiovi aukeaa ja nämä monin tavoin nujerretut nä

Lapsiköyhyys on kasvussa

Vaikka Suomessa lapsiköyhyyden riskiä on pystytty hallitsemaan tulonsiirtopolitiikalla, on köyhien lasten joukko meilläkin kasvanut. Kun vuonna 1995 köyhien lasten määrä oli Suomessa 50 000, on luku tämän vuosikymmen alkuun mennessä kolminkertaistunut. Nykyään joka neljäs suomalainen yksinhuoltajaperhe on pienituloinen, kun 1990-luvun puolivälissä osuus oli joka kymmenes. Valtaosa pienituloisista yksinhuoltajista on naisia, ja joka kolmas köyhyysrajan alittava lapsi elää yksinhuoltajaäidin perheessä. Työttömyys ja tulonsiirtojen tason heikkeneminen köyhdyttää monia kahden huoltajankin lapsiperheitä. Köyhyys on Suomessa suhteellista. Lapsi suhteuttaa perheensä tulotasoa kaveripiirinsä, koulunsa, harrastustensa ja lopulta sosiaalisen median myötä koko läntisen maailman mittapuulla. Köyhäkin lapsi kokee halua kuulua joukkoon. Kauden hittilelut, merkkivaatteet, kalliit harrastukset tai älypuhelimet jäävät kuitenkin vain haaveeksi. Sen seurauksena lapsi kokee osattomuutta ja häpeää.

SAFKA-AID, Asunnottomien yö 2017

Rikas köyhä

Ihmiset haluavat kokea osallisuutta yhteisöön monin tavoin, myös kuluttamisen kautta. Yhteiskuntamme ja kulttuurimme luomat kulutuspaineet ohjaavat monia elämään kuitenkin yli varojensa. Ihmisten raha-asioiden solmujen ja luottotietojen menettämisen taustalla on yhä useammin elämänhallinnan ongelmia. Moni on erehtynyt kuvittelemaan, että jokaisella on synnynnäinen oikeus elää äveriäästi ja luksusta haalitaan luotolla. Takaisinmaksu pienissä erissä voi tuntua helpolta, mutta pienet purot ovatkin ansa. Niistä syntyvät vuolaat virrat. Kun pienlainoja on otettu surutta ja säästelemättä, talous ei kestä esimerkiksi yllättävää työttömyyttä tai kodinkoneen hajoamista. Tarinat itse aiheutetusta köyhyydestä yleistyvät. Koti voi olla kuin unelma ja autoja kaksi, mutta kodin kätköissä syödään vuodesta toiseen halpoja hiilihydraatteja ja lasten harrastuksista karsitaan. ”Tästä ei sitten puhuta”, voivat vanhemmat sanoittaa perheelleen tuntojaan. Tavaran vähyys ei ole köyhyyden kuva Suomess

Ostovoima ja osallisuus

16-vuotiailla suomalaisnuorilla on käytössään rahaa enemmän kuin koskaan. Nuorten ostovoima on liki kaksinkertaistunut vuodesta 1983. Tämä käy ilmi Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa tekeillä olevasta nuorten kulutusta selvittävästä tutkimuksesta, jota johtaa sosiologian professori Terhi-Anna Wilska. Suurin osa nuorista saa vanhemmiltaan säännöllistä kuukausirahaa. Helsingin sanomien teettämän gallupin mukaan Maunulan yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset käyttävät ostoksiinsa keskimäärin 54,20 euroa kuussa. Nuorten käytössä olevat rahamäärät kuitenkin vaihtelivat kuudesta eurosta 200 euroon. Samalla kun nuorten ostovoima paranee, erottuvat joukosta entistä herkemmin köyhien perheiden lapset. Raha on erottamaton osa nuoren arkea. Ilman rahaa ei pääse kavereiden mukana välitunnilla lähikauppaan, koulun jälkeen kaupungille kahvilaan tai tekemään heräteostoksia. Rahattomuus voi sulkea nuoren pois myös ikätovereiden välisistä keskusteluista. Puheenaiheet kun liittyvät usein kuluttamiseen. Ri