maanantai 27. lokakuuta 2014

MERSUJA JA MAKSALAATIKKOA

Ihmiset haluavat kokea osallisuutta yhteisöön monin tavoin, myös kuluttamisen kautta. Yhteiskuntamme ja kulttuurimme luomat kulutuspaineet ohjaavat monia elämään kuitenkin yli varojensa. Ihmisten raha-asioiden solmujen ja luottotietojen menettämisen taustalla on yhä useammin elämänhallinnan ongelmia. Moni on erehtynyt kuvittelemaan, että jokaisella on synnynnäinen oikeus elää äveriäästi ja luksusta haalitaan luotolla. Takaisinmaksu pienissä erissä voi tuntua helpolta, mutta pienet purot ovatkin ansa. Niistä syntyvät vuolaat virrat. Kun pienlainoja on otettu surutta ja säästelemättä, talous ei kestä esimerkiksi yllättävää työttömyyttä tai kodinkoneen hajoamista.

Tarinat itse aiheutetusta köyhyydestä yleistyvät. Koti voi olla komea ja autot uusia, mutta kotona syödään vuodesta toiseen makaronia ja maksalaatikkoa. ”Tästä ei sitten puhuta”, sanovat vanhemmat lapsilleen. Tavaran vähyys ei ole köyhyyden kuva Suomessa. Mehän hukumme krääsään. Elämänhallinnan uupuminen ja avuttomuus arvovalinnoissa ajaa reilusti köyhyysrajan yläpuolellakin eläviä venyttämään penniä.

- Antti Kulmala, Diakoni

KÖYHÄT EVÄÄT ELÄMÄÄN

Viime vuonna julkaistiin Mannerheimin lastensuojeluliiton tutkimus Euroopan lapsiköyhyydestä. Neljäsosaa Euroopan alle 18- vuotiaista uhkaa köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja aineellinen eriarvoisuus. Tämä merkitsee puutteenalaista arkea, jossa perustarpeita, kuten asunto, säännölliset ateriat, puhtaat vaatteet tai koulutus, ei ole turvattu. Tuo neljäsosan joukko ei ole pieni, vaan käsittää 27 miljoonaa ihmisen näköistä ja kokoista tarinaa. Viimeiset viisi vuotta kestänyt talouden taantuma on kasvattanut köyhyydessä elävien lasten määrää yli miljoonalla Euroopassa.

Euroopan komissio määrittelee kotitalouden suhteellisesti köyhäksi, jos nettotulot ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Yksin asuvan osalta köyhyysraja on tällä hetkellä noin 1100 euroa. Kahden henkilön talouden osalta raja on 1650 euroa. Kaksilapsisen nelihenkisen perheen vastaava raja on 2310 euroa.

- Antti Kulmala, Diakoni

LAPSIKÖYHYYS KASVUSSA

Vaikka Suomessa lapsiköyhyyden riskiä on pystytty hallitsemaan tulonsiirtopolitiikalla, on köyhien lasten joukko meilläkin kasvanut. Kun vuonna 1995 köyhien lasten määrä oli Suomessa 50 000, on luku tämän vuosikymmen alkuun mennessä kolminkertaistunut. Nykyään joka neljäs suomalainen yksinhuoltajaperhe on pienituloinen, kun 1990-luvun puolivälissä osuus oli joka kymmenes. Valtaosa pienituloisista yksinhuoltajista on naisia, ja joka kolmas köyhyysrajan alittava lapsi elää yksinhuoltajaäidin perheessä. Työttömyys ja tulonsiirtojen tason heikkeneminen köyhdyttää monia kahden huoltajankin lapsiperheitä.

Köyhyys on Suomessa suhteellista. Lapsi suhteuttaa perheensä tulotasoa kaveripiirinsä, koulunsa, harrastustensa ja lopulta sosiaalisen median myötä koko läntisen maailman mittapuulla. Köyhäkin lapsi kokee halua kuulua joukkoon. Kauden hittilelut, merkkivaatteet, kalliit harrastukset tai älypuhelimet jäävät kuitenkin vain haaveeksi. Sen seurauksena lapsi kokee osattomuutta ja häpeää. Tunteet ovat vaikeita ja pitkittyessään ne voivat olla riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille.

Köyhyydellä ja huono-osaisuudella on taipumus periytyä sukupolvelta toiselle etenkin näköalattomuutena ja uskon puutteena omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Köyhän perheen henkinen ilmapiiri on usein kireä ja uupunut jatkuvasta sentinvenyttämisestä. Väsyneenä tai masentuneena ei monikaan jaksa tehdä järkeviä kulutusvalintoja, eikä normaaliin perhe-elämään ole voimavaroja keskittyä. Perheen lapset saattavat kokea jäävänsä paitsi huolenpidosta ja hoivasta.

- Antti Kulmala, Diakoni

OSTOVOIMAA JA OSALLISUUTTA

16-vuotiailla suomalaisnuorilla on käytössään rahaa enemmän kuin koskaan. Nuorten ostovoima on liki kaksinkertaistunut vuodesta 1983. Tämä käy ilmi Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa tekeillä olevasta nuorten kulutusta selvittävästä tutkimuksesta, jota johtaa sosiologian professori Terhi-Anna Wilska. Suurin osa nuorista saa vanhemmiltaan säännöllistä kuukausirahaa. Helsingin sanomien teettämän gallupin mukaan Maunulan yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset käyttävät ostoksiinsa keskimäärin 54,20 euroa kuussa. Nuorten käytössä olevat rahamäärät kuitenkin vaihtelivat kuudesta eurosta 200 euroon.

Samalla kun nuorten ostovoima paranee, erottuvat joukosta entistä herkemmin köyhien perheiden lapset. Raha on erottamaton osa nuoren arkea. Ilman rahaa ei pääse kavereiden mukana välitunnilla lähikauppaan, koulun jälkeen kaupungille kahvilaan tai tekemään heräteostoksia. Rahattomuus voi sulkea nuoren pois myös ikätovereiden välisistä keskusteluista. Puheenaiheet kun liittyvät usein kuluttamiseen. Riski huono-osaisen identiteetin syntymiselle tai syrjityksi tulemiselle kasvaa rahattomuuden myötä. Hävetessään puutteenalaista tilaansa nuori vetäytyy herkemmin omiin oloihinsa ja jää yksin.

Heikoimmilla ovat leipäjonoihin tukeutuvien pitkäaikaistyöttömien lapset. Työ- ja elinkeinoministeriön viime heinäkuussa julkaiseman tilaston mukaan pitkäaikaistyöttömiä, eli yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä olleita, oli Suomessa lähes 93 000. Luku oli noin 17 000 enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavaan aikaan.

- Antti Kulmala, Diakoni

KÖYHYYS MASENTAA

Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta. Yhä useampi leipäjonoissa asioivista on lähes tuloton köyhä, joilla ei asumiskulujen ja laskujen maksun jälkeen jää rahaa elämiseen. Lähes tulottomien joukko kasvaa Suomessa tällä hetkellä vauhdilla, joka hakee vertaistaan OECD maissa.

Jos perheen ilmapiiriä nakertaa näköalattomuus ja aikuiset eivät usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin, lasten itseensä imemä henkinen perintö on tulevaisuuden kannalta karmivaa. Lapset eivät tässä tapauksessa syrjäydy, vaan heidät syrjäytetään. Ja tietyssä mielessä yhteiskunnan toimesta, sillä valtion tarjoama perusturva ei vastaa kaikkeen hätään.

Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tutkinut pitkäaikaistyöttömien sairauksia. Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömien sairauksissa on usein kyse masennuksesta, joka heikentää toimintakykyä. Masennustilojen tunnistaminen on kuitenkin haasteellista, sillä pitkäaikaistyöttömät eivät osaa tai jaksa jonottaa hoidon piiriin. Jaksamattomuus ei kuitenkaan kerro pitkäaikaistyöttömien viitseliäisyyden puutteesta, vaan uuvuttavasta noidankehästä: köyhyys masentaa ja masennus köyhdyttää. Parhaiten köyhyydessä eläviä lapsia autetaan tarjoamalla heidän vanhemmilleen työtä. Vanhempien mahdollinen masennus tulee kuitenkin hoitaa ennen kuin heitä voidaan auttaa koulutus- tai työllistämistukitoimin.

- Antti Kulmala, Diakoni

OLEMME RIIPPUVAISIA TOINEN TOISISTAMME

Heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kokevat muukalaisuutta keskuudessamme. Emmekä me keskiluokkaiset ole tutkimusten mukaan kovinkaan innostuneita investoimaan heidän hyvinvointiinsa esimerkiksi tulonsiirtojen ja palveluiden kautta. Oppia voisimme ottaa Japanin peruskoulujen opetussuunnitelmasta, jonka avulla päästiin eroon oppilaiden itsekeskeisyydestä johtuvasta kiusaamisesta ja väkivallasta. Opetussuunnitelma painottaa kaikessa opetuksessa arvopohjaista ajattelua ja moraalia: me kaikki olemme toisistamme riippuvaisia, vain toisia huomioimalla ja kunnioittamalla me menestymme.

- Antti Kulmala, Diakoni

maanantai 12. toukokuuta 2014

KUULE KÖYHÄÄ- PÄIVÄ 2014

Ministeri Pia Viitanen avaa valtakunnallisen Kuule köyhää- päivän Tampereella 17.5, klo 12. Paikallisia köyhyyden kiemuroita setvii apulaispormestari Mikko Aaltonen. Tilaisuuden juontaa diakoni Antti Kulmala, musiikista vastaa muusikko Peter Joukainen ja liturgina messussa toimii Ilmari Karjalainen. Tervetuloa kuulolle ja vaikuttamaan!






torstai 17. huhtikuuta 2014

ANNA AIKAA

Aika on diakoniatyöntekijän tärkein työväline, kumppani, joka tekee paljon puolestamme. Siksipä työlläni on vain yksi johtoajatus: Anna aikaa. Kun juttusilleni saapuu ihminen huolineen ja murheineen, hetki on käsillä. Ei ole samantekevää miten suhtaudun kohtaamiseen. Kiireetön hetki ja aikalisän ottaminen voi pelastaa toisen päivän, ehkä elämän. Kohtaaminen tapahtuu, kun annan aikaa.

Ajan antaminen on valttikortti, josta kirkon diakoniatyön tulee olla ylpeä. Äärettömän tärkeillä ja rakastettavilla yhteistyökumppaneillamme, sosiaalityöntekijöillä ja etuuskäsittelijöillä, aika on kortilla ja valtti jää vain harvemmin käteen. Sosiaalityön kiire, tulospaineet, päivittäiset käsittelykiintiöt ja eristäytyminen ihmisten ilmoilta luo sosiaalitoimen asiakkaissa levottomuutta. Monien huoli ja hätäännys vain kasvavat, kun toimeentulotukihakemuksen ottaakin vastaan kolkko ja kylmä postilaatikko sosiaaliaseman pihan perillä. Kasvottomuus ja kiire antavat kylmän vaikutelman maailmasta, johon tulisi valaa huomisen uskoa.
- Antti Kulmala, Kuule köyhää- toimikunnan pj.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

AITIOPAIKKA ERIARVOISUUTEEN


Työmme evankelisluterialaisen kirkon diakoniatyössä on aitiopaikka, jonka avaamissa maisemissa harvemmin sielu lepää. Yhteiskunnan epäkohdat vyöryvät tarinatulvana syliimme, olemmehan työntekijöitä, joilla on hyvää tahtoa kuunnella. Mutta mitä teemme kaikella sillä tiedolla ja miten sanotamme näkemäämme? Kenelle viemme hahmottelemamme viestin? Kuka kuuntelisi meitä?
Yhteiskuntamme jäsenten eriarvoisuudesta paljastuu pakeillamme usein sen irvokkain ja salatuin osa: köyhällä ei ole varaa sairastaa.  On tavattoman tärkeää ottaa tämä vakavasti. Hyvin toimeentulevalla kansanosalla on heilläkin henkisesti hiertävät rasitteensa ja tarpeensa hakeutua avunpiiriin.

Vakavaan masennukseen liittyy aina lääkehoito ja terapia. Sitoutuminen intensiiviseen terapiajaksoon on kuntoutumisen kannalta välttämätöntä. Terapia-apu on tarpeen, mutta se myös maksaa ja monille pitkän pennin. Toisilla apuun on varaa, toisilla ei. Siinä on eriarvoistumisen murtovesialue.
Köyhät ja vakavasti masentuneet tarvitsevat saman avun, mutta raha nousee esteeksi. Tehokasta apua on saatavilla vain maksukykyisille. Yhteiskunnan ylläpitämistä terveyden peruspalveluista ei ole riittävän avun tarjoajaksi. Lääkkeitä toki määrätään, mutta ne ovat vain laastaria avoimeen valtimoon. Ratkaisut ja keinot ongelman ratkaisemiseksi tiedetään, mutta resurssipulan vuoksi köyhät ja sairaat sysätään sivuun, diakoniatyöntekijänkin syliin.

- Antti Kulmala, Kuule köyhää- toimikunta pj.

KUULE KÖYHÄÄ

Köyhät ovat ainoa kansalaisryhmä, jolta puuttuu oma eturyhmä ja edunvalvonta. Tähän tarpeeseen perustimme Tampereelle Kuule köyhää- toimikunnan vuoden 2011 joulukuussa. Köyhän ja kipeän ääni jää kuulematta helposti, sillä nujerretuilta ja kuormien uuvuttamilta harvemmin löytyy rankaa nousta vastarintaan, hakea huomiota ja vaatia julkisilla tempauksilla parempaa elämänlaatua.

Maassamme on lähes 700 000 köyhää ihmistä. Parissa kymmenessä vuodessa köyhien määrä on kaksinkertaistunut. Tampereella elää köyhyysrajan alapuolella 40 000 ihmistä. Heistä miltei puolet joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Suomen köyhyysaste on 13,3 prosenttia, mutta Tampereella vastaava luku on peräti 19 prosenttia.

Kuule köyhää – toimikunnan kolmestatoista jäsenestä enemmistö on kokemusasiantuntijoita ja loput kirkon työntekijöitä, jotka kohtaavat köyhyyskysymykset työssään päivittäin. Toimikunta pitää tiiviisti yhteyttä Tampereen seurakuntien yhteiskunnallisen työn kanssa. Toimikunta on myös European Anti-Poverty Network Finlandin ja valtakunnallisen Kuka kuuntelee köyhää -verkoston jäsen.

Toimikunta on luonut valtakunnallisen Kuule köyhää –päivän. Tapahtuma on toteutettu jo kaksi kertaa ja se on saanut kiitettävästi medianäkyvyyttä. Edellisen tapahtuman vuonna 2013 avasi arkkipiispa Kari Mäkinen Turun kauppatorilla.

Viemme kentältä köyhän äänen suoraan kansan ja päättäjien kuultavaksi. Teemme yhteistyötä kansanedustajien, apulaispormestarien, kaupunginvaltuutettujen ja eri järjestöjen kanssa. Toimikuntamme kokemusasiantuntijat kertovat omin sanoin päättäjille ajan kanssa ja kasvotusten, miltä tuntuu olla köyhä ja millaisiin asioihin tulee kiinnittää köyhyyskysymysten äärellä erityistä huomiota.

Kuule köyhää - toimikunta on asiantuntijaelin, joka puhuu köyhien puolesta. Toimikuntamme laatii kirjallisia kannanottoja tehden aloitteita köyhien olosuhteiden ja kohtelun parantamiseksi. Toimikunta jakaa myös valistusta, pyrkien käynnistämään keskustelua köyhyyden poistamisesta.

Kaikki diakoniatyö alkaa ajan antamisesta arvoille, joihin uskoo. Minä uskon ihmisten kykyyn kuunnella ja tehdä oikeat johtopäätökset kuulemansa perusteella.
- Antti Kulmala, Kuule köyhää- toimikunta pj.

KÖYHYYS ON ENTISTÄ PYSYVÄMPÄÄ

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä ei toimi. Se on luotu olettamukselle, että köyhyys koskettaa yksilöitä vain tilapäisesti. Nykyisellään köyhyys on kroonistunut. Se tarkoittaa, että kerran köyhyyteen vajonneiden on vaikea päästä pois köyhyydestään. Tämä ilmenee tutkimuskoordinaattori Ilpo Suoniemen tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin suomalaisen köyhyyden dynamiikkaa vuosina 1995 - 2008.

Pysyvään köyhyyteen joutumisen uhka koskee entistä herkemmin työttömiä, koska työttömyys jää nyt useammin pitkäaikaiseksi tai pysyväksi. Suuri riskitekijä köyhtymisen kannalta on myös yksinjääminen, eron tai puolison kuoleman johdosta. Köyhyydestä onkin tullut entistä eristävämpää. Mitä iäkkäämpi köyhtynyt on, sitä varmempaa on köyhyyden pysyvyys. Osa köyhyyden pysyvyyden kasvusta selittyy sillä, että tulonsiirrot, siis sosiaaliturvan taso, on jäänyt jälkeen ansiokehityksestä.


- Risto Koivisto, Kuule köyhää- toimikunnan jäsen

LAPSIKÖYHYYDESTÄ

Kuule köyhää- toimikunnan puheenjohtaja Antti Kulmala puhuu tänään diakoniatyöstä ja lapsiköyhyydestä Yle uutisten suorassa linjassa, klo 19.20 (TV2).

"Leipäjonoperheet ovat huoli numero 1. Puhutaan lähes tulottomista köyhistä. Heitä on Suomessa muutamia kymmeniä tuhansia ja joukko kasvaa vauhdilla joka hakee vertaistaan OECD maissa. Jos perheen ilmapiiriä nakertaa näköalattomuus ja aikuisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin paremman puolesta on kokemusten myötä nollaantunut, lasten itseensä imemä henkinen perintö on tulevaisuuden kannalta karmivaa. Lapset eivät tässä tapauksessa syrjäydy, vaan heidät syrjäytetään. Ja tietyssä mielessä yhteiskunnan toimesta, sillä valtion tarjoama perusturva ei vastaa kaikkeen hätään." 

- Antti Kulmala, Kuule köyhää- toimikunta pj.



KUULE KÖYHÄÄ -PÄIVÄ 2014

Kulttuuri -ja asuntoministeri Pia Viianen ottaa kantaa suomalaisten köyhyyteen ja avaa valtakunnallisen Kuule köyhää-päivän Tampereen keskustorilla lauantaina 17.5.2014, klo 12.