maanantai 27. lokakuuta 2014

MERSUJA JA MAKSALAATIKKOA

Ihmiset haluavat kokea osallisuutta yhteisöön monin tavoin, myös kuluttamisen kautta. Yhteiskuntamme ja kulttuurimme luomat kulutuspaineet ohjaavat monia elämään kuitenkin yli varojensa. Ihmisten raha-asioiden solmujen ja luottotietojen menettämisen taustalla on yhä useammin elämänhallinnan ongelmia. Moni on erehtynyt kuvittelemaan, että jokaisella on synnynnäinen oikeus elää äveriäästi ja luksusta haalitaan luotolla. Takaisinmaksu pienissä erissä voi tuntua helpolta, mutta pienet purot ovatkin ansa. Niistä syntyvät vuolaat virrat. Kun pienlainoja on otettu surutta ja säästelemättä, talous ei kestä esimerkiksi yllättävää työttömyyttä tai kodinkoneen hajoamista.

Tarinat itse aiheutetusta köyhyydestä yleistyvät. Koti voi olla komea ja autot uusia, mutta kotona syödään vuodesta toiseen makaronia ja maksalaatikkoa. ”Tästä ei sitten puhuta”, sanovat vanhemmat lapsilleen. Tavaran vähyys ei ole köyhyyden kuva Suomessa. Mehän hukumme krääsään. Elämänhallinnan uupuminen ja avuttomuus arvovalinnoissa ajaa reilusti köyhyysrajan yläpuolellakin eläviä venyttämään penniä.

- Antti Kulmala, Diakoni

KÖYHÄT EVÄÄT ELÄMÄÄN

Viime vuonna julkaistiin Mannerheimin lastensuojeluliiton tutkimus Euroopan lapsiköyhyydestä. Neljäsosaa Euroopan alle 18- vuotiaista uhkaa köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja aineellinen eriarvoisuus. Tämä merkitsee puutteenalaista arkea, jossa perustarpeita, kuten asunto, säännölliset ateriat, puhtaat vaatteet tai koulutus, ei ole turvattu. Tuo neljäsosan joukko ei ole pieni, vaan käsittää 27 miljoonaa ihmisen näköistä ja kokoista tarinaa. Viimeiset viisi vuotta kestänyt talouden taantuma on kasvattanut köyhyydessä elävien lasten määrää yli miljoonalla Euroopassa.

Euroopan komissio määrittelee kotitalouden suhteellisesti köyhäksi, jos nettotulot ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Yksin asuvan osalta köyhyysraja on tällä hetkellä noin 1100 euroa. Kahden henkilön talouden osalta raja on 1650 euroa. Kaksilapsisen nelihenkisen perheen vastaava raja on 2310 euroa.

- Antti Kulmala, Diakoni

LAPSIKÖYHYYS KASVUSSA

Vaikka Suomessa lapsiköyhyyden riskiä on pystytty hallitsemaan tulonsiirtopolitiikalla, on köyhien lasten joukko meilläkin kasvanut. Kun vuonna 1995 köyhien lasten määrä oli Suomessa 50 000, on luku tämän vuosikymmen alkuun mennessä kolminkertaistunut. Nykyään joka neljäs suomalainen yksinhuoltajaperhe on pienituloinen, kun 1990-luvun puolivälissä osuus oli joka kymmenes. Valtaosa pienituloisista yksinhuoltajista on naisia, ja joka kolmas köyhyysrajan alittava lapsi elää yksinhuoltajaäidin perheessä. Työttömyys ja tulonsiirtojen tason heikkeneminen köyhdyttää monia kahden huoltajankin lapsiperheitä.

Köyhyys on Suomessa suhteellista. Lapsi suhteuttaa perheensä tulotasoa kaveripiirinsä, koulunsa, harrastustensa ja lopulta sosiaalisen median myötä koko läntisen maailman mittapuulla. Köyhäkin lapsi kokee halua kuulua joukkoon. Kauden hittilelut, merkkivaatteet, kalliit harrastukset tai älypuhelimet jäävät kuitenkin vain haaveeksi. Sen seurauksena lapsi kokee osattomuutta ja häpeää. Tunteet ovat vaikeita ja pitkittyessään ne voivat olla riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille.

Köyhyydellä ja huono-osaisuudella on taipumus periytyä sukupolvelta toiselle etenkin näköalattomuutena ja uskon puutteena omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Köyhän perheen henkinen ilmapiiri on usein kireä ja uupunut jatkuvasta sentinvenyttämisestä. Väsyneenä tai masentuneena ei monikaan jaksa tehdä järkeviä kulutusvalintoja, eikä normaaliin perhe-elämään ole voimavaroja keskittyä. Perheen lapset saattavat kokea jäävänsä paitsi huolenpidosta ja hoivasta.

- Antti Kulmala, Diakoni

OSTOVOIMAA JA OSALLISUUTTA

16-vuotiailla suomalaisnuorilla on käytössään rahaa enemmän kuin koskaan. Nuorten ostovoima on liki kaksinkertaistunut vuodesta 1983. Tämä käy ilmi Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa tekeillä olevasta nuorten kulutusta selvittävästä tutkimuksesta, jota johtaa sosiologian professori Terhi-Anna Wilska. Suurin osa nuorista saa vanhemmiltaan säännöllistä kuukausirahaa. Helsingin sanomien teettämän gallupin mukaan Maunulan yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset käyttävät ostoksiinsa keskimäärin 54,20 euroa kuussa. Nuorten käytössä olevat rahamäärät kuitenkin vaihtelivat kuudesta eurosta 200 euroon.

Samalla kun nuorten ostovoima paranee, erottuvat joukosta entistä herkemmin köyhien perheiden lapset. Raha on erottamaton osa nuoren arkea. Ilman rahaa ei pääse kavereiden mukana välitunnilla lähikauppaan, koulun jälkeen kaupungille kahvilaan tai tekemään heräteostoksia. Rahattomuus voi sulkea nuoren pois myös ikätovereiden välisistä keskusteluista. Puheenaiheet kun liittyvät usein kuluttamiseen. Riski huono-osaisen identiteetin syntymiselle tai syrjityksi tulemiselle kasvaa rahattomuuden myötä. Hävetessään puutteenalaista tilaansa nuori vetäytyy herkemmin omiin oloihinsa ja jää yksin.

Heikoimmilla ovat leipäjonoihin tukeutuvien pitkäaikaistyöttömien lapset. Työ- ja elinkeinoministeriön viime heinäkuussa julkaiseman tilaston mukaan pitkäaikaistyöttömiä, eli yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä olleita, oli Suomessa lähes 93 000. Luku oli noin 17 000 enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavaan aikaan.

- Antti Kulmala, Diakoni

KÖYHYYS MASENTAA

Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta. Yhä useampi leipäjonoissa asioivista on lähes tuloton köyhä, joilla ei asumiskulujen ja laskujen maksun jälkeen jää rahaa elämiseen. Lähes tulottomien joukko kasvaa Suomessa tällä hetkellä vauhdilla, joka hakee vertaistaan OECD maissa.

Jos perheen ilmapiiriä nakertaa näköalattomuus ja aikuiset eivät usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin, lasten itseensä imemä henkinen perintö on tulevaisuuden kannalta karmivaa. Lapset eivät tässä tapauksessa syrjäydy, vaan heidät syrjäytetään. Ja tietyssä mielessä yhteiskunnan toimesta, sillä valtion tarjoama perusturva ei vastaa kaikkeen hätään.

Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tutkinut pitkäaikaistyöttömien sairauksia. Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömien sairauksissa on usein kyse masennuksesta, joka heikentää toimintakykyä. Masennustilojen tunnistaminen on kuitenkin haasteellista, sillä pitkäaikaistyöttömät eivät osaa tai jaksa jonottaa hoidon piiriin. Jaksamattomuus ei kuitenkaan kerro pitkäaikaistyöttömien viitseliäisyyden puutteesta, vaan uuvuttavasta noidankehästä: köyhyys masentaa ja masennus köyhdyttää. Parhaiten köyhyydessä eläviä lapsia autetaan tarjoamalla heidän vanhemmilleen työtä. Vanhempien mahdollinen masennus tulee kuitenkin hoitaa ennen kuin heitä voidaan auttaa koulutus- tai työllistämistukitoimin.

- Antti Kulmala, Diakoni

OLEMME RIIPPUVAISIA TOINEN TOISISTAMME

Heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kokevat muukalaisuutta keskuudessamme. Emmekä me keskiluokkaiset ole tutkimusten mukaan kovinkaan innostuneita investoimaan heidän hyvinvointiinsa esimerkiksi tulonsiirtojen ja palveluiden kautta. Oppia voisimme ottaa Japanin peruskoulujen opetussuunnitelmasta, jonka avulla päästiin eroon oppilaiden itsekeskeisyydestä johtuvasta kiusaamisesta ja väkivallasta. Opetussuunnitelma painottaa kaikessa opetuksessa arvopohjaista ajattelua ja moraalia: me kaikki olemme toisistamme riippuvaisia, vain toisia huomioimalla ja kunnioittamalla me menestymme.

- Antti Kulmala, Diakoni