maanantai 27. lokakuuta 2014

LAPSIKÖYHYYS KASVUSSA

Vaikka Suomessa lapsiköyhyyden riskiä on pystytty hallitsemaan tulonsiirtopolitiikalla, on köyhien lasten joukko meilläkin kasvanut. Kun vuonna 1995 köyhien lasten määrä oli Suomessa 50 000, on luku tämän vuosikymmen alkuun mennessä kolminkertaistunut. Nykyään joka neljäs suomalainen yksinhuoltajaperhe on pienituloinen, kun 1990-luvun puolivälissä osuus oli joka kymmenes. Valtaosa pienituloisista yksinhuoltajista on naisia, ja joka kolmas köyhyysrajan alittava lapsi elää yksinhuoltajaäidin perheessä. Työttömyys ja tulonsiirtojen tason heikkeneminen köyhdyttää monia kahden huoltajankin lapsiperheitä.

Köyhyys on Suomessa suhteellista. Lapsi suhteuttaa perheensä tulotasoa kaveripiirinsä, koulunsa, harrastustensa ja lopulta sosiaalisen median myötä koko läntisen maailman mittapuulla. Köyhäkin lapsi kokee halua kuulua joukkoon. Kauden hittilelut, merkkivaatteet, kalliit harrastukset tai älypuhelimet jäävät kuitenkin vain haaveeksi. Sen seurauksena lapsi kokee osattomuutta ja häpeää. Tunteet ovat vaikeita ja pitkittyessään ne voivat olla riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille.

Köyhyydellä ja huono-osaisuudella on taipumus periytyä sukupolvelta toiselle etenkin näköalattomuutena ja uskon puutteena omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Köyhän perheen henkinen ilmapiiri on usein kireä ja uupunut jatkuvasta sentinvenyttämisestä. Väsyneenä tai masentuneena ei monikaan jaksa tehdä järkeviä kulutusvalintoja, eikä normaaliin perhe-elämään ole voimavaroja keskittyä. Perheen lapset saattavat kokea jäävänsä paitsi huolenpidosta ja hoivasta.

- Antti Kulmala, Diakoni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti